markku tyry

Yhteisvastuukeräys: Saattohoito

Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kohde on saattohoito. Sillä tarkoitetaan parantumattomasti sairaan saattoa kuoleman kohtaamiseen elämän loppuhetkinä.

http://www.studio55.fi/terveys/article/tallaista-on-saattohoitokodin-ark...

 

Keräys kohdentuu ulkomaan apuun 60% ja kotimaan kohteeseen, saattohoito tänä vuonna 20% osuudella.

http://yhteisvastuu.fi/fi/ajankohtaista/133-saattohoito-on-yhteisvastuun...

Prosentit saattavat yllättää . Kotimaan kohde on saanut paljon huomiota, mutta on pieni asetettuihin tavoitteisiin nähden.

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi yhteisvastuukeräyksen ja on saanut kunnian saattohoitokeräyksen toteutumisesta. Todellisuudessa idean isä ei ole presidentti, vaan kirkko.

Presidentti totesi mielipidevaikuttamisessaan, että "saattohoidossa on kehittämisen varaa."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288648701045.html

Mielestäni tuo on liian kevyt ilmaisu. Olisi pitänyt sanoa: Saattohoitoa on kehitettävä. Lievästi käskevä muoto siis.

 

Parantumattomasti sairastuneen suurin ongelmakohta sanotaan olevan kovat kivut. Vain kuoleman kohtaava kokee nuo, ja ääni ei ehkä kuulu päättäjien korviin riittävästi.

 

Kivunlievitykseen on olemassa tehokas lääkitys, huumaava lääkitys morfiini -yleisimmin. Se on riippuvuutta aiheuttava lääke ja sen käytössä pitää olla tarkkana. Kuolemaa odottavan ja kivuliaan potilaan hoidossa sitä ei tule säästää. Riippuvuus ei saa koskea kuolevia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tilastojen mukaan noin 15 tuhatta ihmistä tarvitsee saattohoitoa vuosittain. Suurin osa syöpäsairauksiin menehtyviä.

Luku tullee nousemaan, eli tarvetta kehittämiseen on. Väki ikääntyy ja syöpäsairaudet lisääntyvät. Arviolta 20% saattohoidon tarvitsijoista on alle 60 vuotiaita.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tietysti me elämme elävien ja terveiden ehdoilla joka näkyy monipuolisena keskusteluna Puheenvuoro,- ja Vapaavuorossa.

Piäisi kuitenkin muistaa, että ihminen on elävä kuolemaansa asti. Elävän ääni tulisi kuulua viimeistenkin metrien aikana.

Kun kaikki on ohi, se on peruuttamattomasti ohi. Hyvän saattohoidon saaneille omaisille ja ystäville jää hyvä, turvallinen mieli.

Sama koskee joskus heitäkin.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Olen monesti ihmetellyt tätä riippuvuuskysymystä tämän asian yhteydessä.Asia tuntuu,ettenkö nyt sanois aika kornilta..ajattelen,että lääkeriippuvuus on taatusti kuolevan ihmisen pienin ja viimeisin ongelma..tai onko ongelma enää ensinkään? Usein sanotaan,että Suomessa saa riittävän kivunlievityksen.Onko niin,se onkin sitten kokonaan toinen juttu. Hoitohenkilökunta on melkoisessa välikädessä,eivät voi antaa loppupeleissä sellaista määrää,kuin pitäisi..he eivät voi,koska potilas menehtyisikin sitten siihen.Tästä tullaankin siihen,että euthanasia kysymys pitäisi käsitellä mahdollisimman nopeasti ja säätää laki sen sallimiseksi.
Käsittääkseni jo olemassa oleva saattohoito on hyvää,mutta,kuten sanot ei riittävää.

Joskus elämässä Markku tulee tunne..kumpa voisin tehdä jotakin..ainoa mitä voin,on sanoa..ajatukseni on kanssasi.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Aihe on vaikea. Se näkyy keskustelun vaimeutena vaikka eilen oli yksi pääuutisista.

Kun aihe on vaikea, en usko, että Yhteisvastuukeräyksellä, ja presidentin hieman lievällä kannanotolla asia ei tule etenemään kovinkaan nopeasti.
Sauli olisi saanut osoittaa enemmän jämäkkyyttä jota hän vaalitaistossaan lupasi.

No, asia ei ole presidentin käsissä toteutuksen suhteen paitsi: Sama suoni se on hänellekin johon kipupiikki laitetaan kun tarvetta tulee.
Taivaanrannan maalari ei tässä mielessä eroa kenestäkään. Sama suoni, ja samat vaikutukset.

Eutanasiaan olen suhtautunut kielteisesti, vaan senkin kanssa olen paininut, ja hyväksyvämpään suuntaan mennyt.

Varsinkin sairastuneen oma päätös tulisi olla kunnioitettava. Sen sijaan omaisten (edunsaajat) pyyntöihin pitäisi keksiä jotain viisasta.

Siitä saattaa, ja aiheutuisikin omaisten kesken ikuinen skisma. Perinnönsaajan ehdotuksesta pappa autettiin pois...

Ei ole helppo asia päättäjillekään.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Markku Tyry: - "Varsinkin sairastuneen oma päätös tulisi olla kunnioitettava. Sen sijaan omaisten (edunsaajat) pyyntöihin pitäisi keksiä jotain viisasta."

Eikös tuo hoidu sillä, että eutanasia tulisi kyseeseen vain, jos henkilö itse on laatinut sitä koskevan hoitotestamentin? Jos testamenttia ei ole laadittu, edettäisiin nykykäytännön mukaan. Tällöin en näe riskiä siitä, että kukaan joutuisi murhatuksi.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Onko tästä keskusteltu, enkä tarkoita pelkästään tätä US-palstaa. Jos, niin minulta on menny ohi. Hyvä ehdotus.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Sitä on kuoltu iät ja ajat. Ei se sen kummempaa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"...Kyllä jämpti on niin..."

...mutta hyvä ja kivuton kuolema onkin sitten jo taas toinen juttu. Olen nähnyt kumpiakin, mutta se ei riitä, että vain jotkut selviävät helpommalla. Sairaalan neljän hengen levottomassa huoneessa, ilman tehokkaita kipulääkkeitä ja useita päiviä kärsien voimakkaita haimasyövän kipukouristuksia - - ei todellakaan ole ihmisarvon mukaista hoitoa.

Itse olen ehdottomasti eutanasian kannalla, jos potilas sitä itse haluaa ja vielä täysin selväjärkisenä on tahtonsa ilmaissut. Keneltä sekin olisi pois? Jos lääkäri ei sitä halua tehdä, niin omainen toki voi, lääkärin ohjeiden mukaan, viimeisenä hyvänä tekonaan rakkaalle ihmiselle?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hienosti taas kirjoittelet, Markku, kiitos.
Presidentin puhe oli hyvä, mutta hengetön.

Asiasta en paljoakaan tiedä, mitä nyt vähän olen lehtiä yms lukenut. Eikö kivunpoistoon ole morfiini yleisin lääke. Kyllä kait sitä saa tarpeen mukaan. Eiköhän se liene melko halpaakin, koska ostetaan laillisesti. Miksi sitä säästeltäisiin kuoleman edessä? Eikö suuri ongelma ole siinä että morfiinikaan ei vie tuskia kaikissa tapauksissa.

---
Kaveri kuoli runsas viikko sitten syöpään. Sai olla kotonaan viimeiset hetket. Tuskat ja tapahtumien eteneminen oli ollut hirvittävää.

niin .... hänellä on se takanaan mikä meillä on edessä.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Tyryltä hyvä blogikirjoitus. Monikaan ihminen ei näitä juttuja puntaroi, ennenkuin sen itse omaistensa tai ystävien parissa joutuu kohtaamaan. Ja silloin moni asia muuttuu täysin merkityksettömäksi tai vähäiseksi kuoleman ollessa nurkan takana luuraamassa, tai se on jo tapahtunut. Surutyö on sitten jokaisen itte omalla tavallaan tehtävä.

Kirjoitusvoimia blogistille toivottaen T N.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#11

Minua on puhutellut edesmenneen prof Jorma Palon puheet siitä, että kun ihmisen viimeiset hetket lähestyvät, hänen todellisuudentajunsa muuttuu. Hän haluaisi elää vielä, vaikka aiemmin olisi ollut toista mieltä.
Hän saattaa kysellä: Onko tämä elämä ollut lahja minulle, jos on niin miltä tai keneltä?
Taakaksi elämää kuolinhetkellä tuskin kukaan sanoo.
Pitääkö olla kiitollinen siitä mitä on saanut?

Harvan kuolevan viereen haetaan esim kovaa kommunistia, kapitalistia tai pankkiiria. Hyvin usein kelpaa vain uskontokunnan edustaja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Palo

Toimituksen poiminnat